Päivitetty 19.10.2026 · Toimitus: Painoindeksi.fi · Toimitusperiaatteet

Lihavuus on pitkäaikaissairaus, jossa kehoon on kertynyt rasvakudosta terveyden kannalta liikaa. Aikuisilla sitä arvioidaan painoindeksillä ja vyötärönympäryksellä. Lihavuuteen liittyy monia sairauksia, mutta niiden riskiä voi pienentää jo kohtuullisella painonlaskulla. Tämä sivu kokoaa lihavuuden luokat, riskit, syyt ja hoitovaihtoehdot Käypä hoito -suosituksen mukaan.

Mitä lihavuus tarkoittaa?

Käypä hoito määrittelee lihavuuden pitkäaikaissairaudeksi, jossa rasvakudoksen määrä on energiansaannin ja -kulutuksen epäsuhdan vuoksi lisääntynyt liiallisesti. Taustalla on monia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia tekijöitä. Kyse ei siis ole pelkästä yksilön valinnasta.

Aikuisten lihavuutta arvioidaan ensin painoindeksillä (BMI). Se lasketaan jakamalla paino (kg) pituuden neliöllä (m²). Oman lukemansa saa helposti painoindeksilaskurilla.

Painoindeksi ei yksin kerro koko kuvaa. Käypä hoidon mukaan lihavuuden vaikeusasteen arvioon kuuluvat myös vyötärönympärys ja mahdolliset lihavuuteen liittyvät sairaudet.

Lihavuuden luokat painoindeksin mukaan

Aasialaistaustaisilla ylipainon raja on 23 ja lihavuuden raja 27,5. Heillä lihavuuteen liittyviä sairauksia esiintyy jo pienemmillä painoindeksin arvoilla. Yli 65-vuotiaille suositeltava painoindeksi on 23–29.

Painoindeksi ei erota rasvaa lihaksesta eikä turvotuksesta. Siksi esimerkiksi hyvin lihaksikkaan ihmisen lukema voi olla koholla, vaikka rasvaa ei olisi liikaa.

Vyötärölihavuus kertoo sisäelinrasvasta

Vatsaonteloon ja sisäelinten ympärille kertyvä rasva näkyy suurentuneena vyötärönympäryksenä. Tämä niin sanottu viskeraalirasva on aineenvaihdunnallisesti aktiivisempaa ja terveydelle haitallisempaa kuin esimerkiksi lantiolle ja reisiin kertyvä rasva.

Käypä hoidon mukaan merkittävän vyötärölihavuuden alaraja on miehillä 100 cm ja naisilla 90 cm. Vyötärö mitataan alimman kylkiluun ja suoliluun harjan puolivälistä. Mittaus täydentää painoindeksiä erityisesti silloin, kun painoindeksi on alle 30. Oman tilanteen voi tarkistaa vyötärönympäryksen ja vyötärö–pituussuhteen laskurilla.

Mihin sairauksiin lihavuus liittyy?

Lihavuus suurentaa monien sairauksien riskiä. Riskin suuruus riippuu lihavuuden määrästä ja fyysisestä kunnosta. Riskiä lisäävät erityisesti vyötärölle kertynyt rasva ja varhain alkanut lihavuus.

Taulukko on lyhennetty Käypä hoito -suosituksen taulukosta 4.

Lihavuus vaikuttaa myös lisääntymisterveyteen. Se voi heikentää hedelmällisyyttä ja lisätä raskauden aikaisia komplikaatioita. Kuolleisuus suurenee selvästi, kun painoindeksi ylittää 30.

Kunnolla on suuri merkitys. Käypä hoidon mukaan hoikalla huonokuntoisella on suurempi riski kuolla valtimosairauksiin kuin ylipainoisella hyväkuntoisella.

Riskit eivät ole kohtalo. Jo vähintään 5 %:n painonlasku saa aikaan edullisia muutoksia aineenvaihdunnassa. Esimerkiksi tyypin 2 diabeteksen hoitotasapaino kohenee sitä enemmän, mitä enemmän painoa laskee.

Miksi lihavuutta syntyy?

Lihavuus syntyy, kun energiaa saadaan pitkään enemmän kuin kulutetaan. Väestön lihomisen taustalla on ennen kaikkea elinympäristön muutos. Työ- ja arkiliikunta ovat vähentyneet, ja runsasenergistä ruokaa on helposti saatavilla suurina annoksina.

Perimä selittää 30–70 % ihmisten välisistä painoeroista. Suurin osa lihavuuteen yhdistetyistä geenialueista ilmentyy aivoissa, ja niiden epäillään vaikuttavan ruokahalun säätelyyn. Yksittäiset lihavuutta aiheuttavat geenimuutokset ovat kuitenkin harvinaisia.

Muita tunnettuja tekijöitä ovat:

• stressi, masennus ja yksinäisyys
• matalampi sosioekonominen asema
• vähäinen liikunta ja runsas istuminen
• lyhyt yöuni
• ahmintahäiriö ja tunnesyöminen
• tietyt lääkkeet, kuten eräät masennus-, psykoosi- ja epilepsialääkkeet sekä kortisonilääkkeet.

Lihavuuteen liittyy usein ennakkoluuloja, myös terveydenhuollossa. Käypä hoidon mukaan syrjintäkokemukset voivat vaikeuttaa painonhallintaa. Siksi hoidossa korostuu kunnioittava ja potilaslähtöinen ote.

Kuinka yleistä lihavuus on?

THL:n Terve Suomi -tutkimuksessa vuonna 2023 lihavuutta oli 27 prosentilla miehistä ja 30 prosentilla naisista. Se vastaa noin 1,2 miljoonaa aikuista. Vyötärölihavuutta oli lähes joka toisella. Tarkemmat luvut ikäryhmittäin löytyvät sivulta lihavuus Suomessa – tilastot.

Lihavuus lapsilla ja nuorilla

Lasten painoindeksi muuttuu kasvun myötä, joten aikuisten rajoja ei voi käyttää sellaisenaan. Yli 2-vuotiailla käytetään ISO-BMI:tä eli aikuista vastaavaa painoindeksiä. ISO-BMI 25–29,9 tarkoittaa ylipainoa, 30 tai yli lihavuutta ja yli 35 vaikeaa lihavuutta. Lapsen ISO-BMI:n voi laskea Terveyskirjaston ISO-BMI-laskurilla.

Lapsuuden lihavuus jatkuu usein aikuisuuteen. Käypä hoidon mukaan riski aikuisiän lihavuuteen on lapsilla, joilla on lihavuutta, viisinkertainen. Hoito perustuu koko perheen elintapojen tukemiseen, ja tärkein tavoite on pysyvä muutos tavoissa.

Miten lihavuutta hoidetaan?

Hoidon tavoitteena on ehkäistä ja hoitaa lihavuuteen liittyviä sairauksia sekä parantaa toimintakykyä ja elämänlaatua. Käypä hoidon mukaan realistinen tavoite on vähintään 5 %:n painonlasku tai nykyisen painon ylläpito. Normaalipainon tavoittelu ei useinkaan ole realistista, ja jo lihomisen pysähtyminen voi olla merkittävä tulos.

Pääosa hoidosta toteutetaan perusterveydenhuollossa, kuten terveyskeskuksessa tai työterveyshuollossa. Hoitomuoto valitaan yhdessä potilaan kanssa. Valintaan vaikuttavat lihavuuden määrä, muut sairaudet, elämäntilanne ja omat toiveet.

Elintapahoito

Elintapahoito on ensisijainen hoitomuoto. Se on suunnitelmallista ohjausta usealla tapaamiskerralla. Ohjauksessa käsitellään ruokatottumuksia, liikuntaa, unta, päihteitä ja psyykkistä hyvinvointia sekä syömiseen liittyviä ajatuksia ja tunteita.

Hoito voi tapahtua yksilö- tai ryhmäohjauksena tai verkossa, esimerkiksi Terveyskylän Painonhallintatalossa. Maltillinen laihtumistahti on noin 0,5–1 kg viikossa. Alle 1 200 kilokalorin päivittäisiä dieettejä ei suositella. Poikkeus on erittäin niukkaenergiainen dieetti (ENED, noin 800 kcal/vrk), jota voidaan käyttää enintään 16 viikkoa lääkärin seurannassa.

Lääkehoito

Lääkettä voidaan harkita elintapahoidon tukena, kun painoindeksi on vähintään 30. Raja voi olla myös 27, jos ihmisellä on lihavuuteen liittyvä sairaus (orlistaatilla 28). Lääke ei korvaa elintapahoitoa, ja paino nousee usein takaisin lopettamisen jälkeen. Lue lisää lihavuuslääkkeistä ja niiden Kela-korvattavuudesta.

Leikkaushoito

Leikkausta voidaan harkita, kun painoindeksi on yli 40 tai yli 35 ja lihavuuteen liittyy sairaus. Tyypin 2 diabeteksessa leikkausta voidaan harkita jo painoindeksillä 30–35. Edellytyksenä on noin puolen vuoden elintapahoito ja noin 5 %:n painonlasku. Lisätietoa antaa sivu lihavuusleikkauksen kriteereistä ja hoitopolusta.

Yli 65-vuotiaat

Yli 65-vuotiailla lihavuuden hoito on aiheellista vain, jos laihtumisen arvioidaan parantavan terveyttä ja toimintakykyä. Painon vähentämistä harkitaan yleensä vasta painoindeksin ollessa vähintään 35, joskus jo 30:stä. Laihdutuksen tulee olla hidasta, jotta lihas- ja luumassa säilyvät.

Uusi ajattelutapa: kliininen ja esikliininen lihavuus

Kansainvälinen asiantuntijakomissio julkaisi tammikuussa 2025 The Lancet Diabetes & Endocrinology -lehdessä uuden tavan määritellä lihavuus. Sen mukaan painoindeksi sopii väestötason tarkasteluun ja seulontaan, mutta yksilön terveydestä se kertoo liian vähän.

Komission mukaan liiallinen rasvakudos tulisi varmistaa painoindeksin lisäksi esimerkiksi vyötärömitalla tai suoralla rasvan mittauksella. Hyvin suurella painoindeksillä (yli 40) tätä ei tarvita. Lihavuus jaetaan kahteen ryhmään:

• Kliininen lihavuus on pitkäaikainen sairaus, jossa rasvakudos heikentää elinten toimintaa tai rajoittaa arjen toimintoja. Aikuisille määriteltiin 18 ja lapsille ja nuorille 13 diagnostista kriteeriä.
• Esikliininen lihavuus tarkoittaa liiallista rasvakudosta, kun elinten toiminta on vielä säilynyt. Riski sairastua on kuitenkin suurentunut.

Kliinisen lihavuuden hoitoon komissio suosittelee oikea-aikaista, näyttöön perustuvaa hoitoa. Esikliinisessä lihavuudessa painotetaan terveysneuvontaa, seurantaa ja tarvittaessa riskiä vähentäviä toimia.

Jaottelua ei mainita nykyisessä Käypä hoito -suosituksessa. Suomessa lihavuuden arviointi ja hoito perustuvat edelleen painoindeksiin, vyötärönympärykseen ja liitännäissairauksien kokonaisarvioon.