Rasvaprosentti tarkoittaa rasvakudoksen osuutta kehon painosta. Sen voi arvioida laskurilla muutamasta mitasta, mutta tarkka tulos vaatii mittauslaitteen. Tältä sivulta näet, miten menetelmät eroavat ja miksi eri lähteiden viitealueet vaihtelevat.

Miten laskuri arvioi rasvaprosenttia?

Laskuri käyttää kolmea julkaistua kaavaa. Näet kunkin menetelmän arvion ja niiden vaihteluvälin. Mittanauhamenetelmä lasketaan, kun annat myös kaulan ja naisilla lantion ympäryksen.

• RFM (relative fat mass) käyttää pituutta, vyötärönympärystä ja sukupuolta. Woolcott ja Bergman (2018) kehittivät sen yhdysvaltalaisella aineistolla. Kaava arvioi DXA:lla mitattua rasvaprosenttia paremmin kuin painoindeksi.
• Deurenbergin kaava (1991) käyttää painoindeksiä, ikää ja sukupuolta, ja laskuri käyttää sitä vain aikuisille. Sen arviointivirhe oli alkuperäisaineistossa noin 4 prosenttiyksikköä, ja lihavilla se yliarvioi rasvaprosenttia hieman.
• US Navyn mittanauhamenetelmä (Hodgdon ja Beckett 1984) käyttää pituutta sekä kaulan ja vyötärön ympärystä, naisilla myös lantiota. Sotilailla tehdyssä vertailussa se aliarvioi miesten rasvaprosenttia keskimäärin noin 2,5 prosenttiyksikköä ja yliarvioi naisten noin 1–2,5 prosenttiyksikköä DXA:han verrattuna.

Kaikki kolme ovat arvioita. Yksittäisen ihmisen tulos voi poiketa mitatusta arvosta usein 3–5 prosenttiyksikköä. Siksi pieni ero kaavojen välillä tai kahden mittauskerran välillä ei välttämättä kerro todellisesta muutoksesta.

Mittaa vyötärö kuten vyötärönympärysmittauksen ohjeessa neuvotaan, paljaalta iholta ja uloshengityksen lopussa. Lantio mitataan pakaroiden leveimmästä kohdasta nauha lattian suuntaisena.

Mittausmenetelmät ja niiden tarkkuus

DXA

DXA eli kaksienergiainen röntgenabsorptiometria on Käypä hoidon mukaan luotettavimpia kehonkoostumuksen mittausmenetelmiä. Se erottelee rasvan, rasvattoman kudoksen ja luun. Mittauksessa on pieni säderasitus, eikä sitä tehdä raskauden aikana.

Terveydenhuollossa kehonkoostumus mitataan Käypä hoidon mukaan silloin, kun siihen on selkeä kliininen tarve. Tällainen tilanne on esimerkiksi lihaskadon arvio lihavuusleikkauksen tai muun nopean laihtumisen jälkeen.

Bioimpedanssi

Bioimpedanssilaite johtaa kehon läpi heikon sähkövirran. Rasvaton kudos sisältää paljon vettä ja johtaa virtaa hyvin, rasvakudos huonosti. Laite laskee rasvaprosentin mitatusta vastuksesta omilla yhtälöillään.

Käypä hoidon mukaan bioimpedanssimittauksiin on suhtauduttava varauksellisesti. Kehon nestepitoisuus ja siten tulos vaihtelevat herkästi päivästä toiseen. Laitteiden yhtälöt myös eroavat, joten eri laitteella saa yleensä eri tuloksen.

Jos seuraat tulosta kehonkoostumusvaa’alla, mittaa aina samoissa oloissa, esimerkiksi aamulla ennen syömistä. Mittaus ei sovi, jos elimistöön on asennettu elektroninen laite, kuten sydämentahdistin. Britannian NICE ei suosittele bioimpedanssia painoindeksin korvaajaksi aikuisten rasvamäärän arvioinnissa.

Ihopoimumittaus

Ihopoimumittauksessa mitataan pihdeillä ihonalaisen rasvakerroksen paksuutta useasta kohdasta. Menetelmä olettaa, että ihonalaisen rasvan määrä on suhteessa koko kehon rasvaan. Kokeneen mittaajan tekemänä se on melko tarkka, mutta tulos riippuu mittaajasta. Nestehukka, turvotus ja lihaskato heikentävät tarkkuutta.

Mittanauha ja painoindeksi

Ympärysmitat ja painoindeksi ovat nopeita ja edullisia, mutta ne eivät mittaa rasvaa ja rasvatonta kudosta suoraan. Laskurin kaavat ennustavat rasvaprosenttia näistä mitoista tilastollisesti. Deurenbergin tutkimuksessa painoindeksikaavan virhe oli samaa luokkaa kuin ihopoimu- ja bioimpedanssimittauksilla.

Tutkimuksissa käytetään lisäksi vedenalaispunnitusta, ilmasyrjäytykseen perustuvaa mittausta sekä tietokonetomografiaa ja magneettikuvausta.

Miksi rasvaprosentin viitealueet vaihtelevat?

Eri lähteissä näkyy erilaisia taulukoita normaalista rasvaprosentista. Yhteisesti hyväksyttyjä raja-arvoja ei ole, eikä Käypä hoito anna rasvaprosentille raja-arvoja. Vaihteluun on useita syitä.

Ensinnäkin rasvaprosentti riippuu sukupuolesta ja iästä. Deurenbergin kaavan mukaan naisten rasvaprosentti on samalla painoindeksillä ja iällä keskimäärin noin 11 prosenttiyksikköä miesten lukua suurempi. Samalla painoindeksillä rasvaprosentti myös kasvaa iän myötä.

Toiseksi monet taulukot on johdettu painoindeksin rajoista. Gallagher ym. (2000) laskivat, mitä rasvaprosenttia painoindeksit 18,5, 25 ja 30 vastaavat eri ikä- ja sukupuoliryhmissä. Tulokset erosivat myös etnisen taustan mukaan, ja tekijät kutsuivat alueita alustaviksi.

Kolmanneksi menetelmät antavat samalle ihmiselle eri tuloksia. Siksi viitetaulukkoa kannattaa verrata vain samalla menetelmällä saatuun tulokseen.

Mitä rasvaprosentti kertoo terveydestä?

Suuri rasvaprosentti suurentaa sydän- ja verisuonitautien, tyypin 2 diabeteksen, useiden syöpien ja ennenaikaisen kuoleman riskiä. Terveyden kannalta olennaista on myös se, mihin rasva kertyy. Vatsaonteloon kertyvä rasva on haitallisempaa kuin lantiolle ja reisiin kertyvä.

Painoindeksi voi luokitella lihaksikkaan ihmisen ylipainoiseksi ja vähälihaksisen ikääntyneen normaalipainoiseksi. Tällöin rasvaprosentin arvio tai vyötärön mittaus täydentää kuvaa. Lue lisää painoindeksin rajoituksista.

Käypä hoito luokittelee lihavuuden painoindeksin ja vyötärönympäryksen perusteella. Laske siksi rasvaprosentin rinnalle myös painoindeksi.

Hyvin matala rasvaprosentti ei ole terveystavoite. Jos paino laskee tahattomasti tai ajatukset pyörivät jatkuvasti kehon ja syömisen ympärillä, hakeudu terveydenhuoltoon. Tukea saa myös Syömishäiriöliitto – SYLI ry:stä, tukipuhelin 02 251 9207.