Päivitetty 19.10.2026 · Toimitus: Painoindeksi.fi · Toimitusperiaatteet

Lihavuusleikkaus on vaikean lihavuuden hoitokeino silloin, kun elintapahoito ei ole tuottanut pysyvää tulosta. Suomalaisessa terveydenhuollossa tehdään noin 1 400 lihavuusleikkausta vuodessa. Leikkaus on tehokas mutta suuri ratkaisu, joka muuttaa syömistä loppuelämän ajan. Tällä sivulla kerromme Käypä hoito -suosituksen kriteerit, leikkaustyypit, riskit ja hoitopolun.

Kenelle lihavuusleikkaus sopii?

Leikkausta harkitaan aina yksilöllisesti. Käypä hoidon mukaan painoindeksin tulee olla:

• yli 40, tai
• yli 35, kun lihavuuteen liittyy sairaus tai sen vaaratekijä, kuten tyypin 2 diabetes, kohonnut verenpaine, uniapnea, kantavien nivelten nivelrikko tai munasarjojen monirakkulaoireyhtymä (PCOS).

Tyypin 2 diabetesta sairastavalle leikkausta voidaan harkita jo painoindeksillä 30–35. Edellytyksenä on, ettei lihavuuden ja diabeteksen muu hoito ole tuottanut riittävää tulosta.

Rajana käytetään painoindeksiä ennen leikkausarviota. Jos paino laskee tämän jälkeen alle rajan, leikkaus voidaan silti tehdä potilaan niin toivoessa.

Muut edellytykset

• Aiempi hoito. Taustalla tulee olla noin kuuden kuukauden ohjattu elintapahoito, joka on johtanut noin 5 %:n laihtumiseen. Hoidosta saa olla kulunut enintään viisi vuotta.
• Ikä. Leikkausta suositellaan ensisijaisesti alle 65-vuotiaille. Nuorille 13–17-vuotiaille sitä voidaan harkita tietyin edellytyksin.
• Päihteet ja tupakka. Päihdeongelma on este leikkaukselle. Tupakointi on syytä lopettaa viimeistään kuukautta ennen leikkausta.
• Syöminen ja mieli. Potilaan on pystyttävä muuttamaan syömistottumuksiaan pysyvästi. Syömishäiriöissä ja vakavissa mielenterveysongelmissa tarvitaan erityistä harkintaa.

Elintapahoidon tarkoitus on varmistaa, että muutokset onnistuvat myös arjessa. Pelkkä lyhyt erittäin niukkaenergiainen dieetti ei riitä näytöksi. Elintapahoidon periaatteista kerrotaan sivulla laihdutus kestävästi.

Hoitopolku julkisessa terveydenhuollossa

1. Terveyskeskus tai työterveyshuolto. Hoito alkaa perusterveydenhuollossa, jossa toteutetaan elintapahoito yksilö-, ryhmä- tai verkko-ohjauksena.
2. Lähete. Kun kriteerit täyttyvät, lääkäri lähettää potilaan alueelliselle endokrinologian tai sisätautien poliklinikalle leikkausarvioon.
3. Arvio erikoissairaanhoidossa. Sisätautilääkäri tai endokrinologi ja kirurgi arvioivat leikkauksen aiheet ja turvallisuuden moniammatillisen työryhmän kanssa.
4. Valmistautuminen. Ravitsemusterapeutti ohjaa ruokavaliomuutokset. Usein juuri ennen leikkausta noudatetaan 2–6 viikon erittäin niukkaenergiaista dieettiä, joka pienentää maksaa ja parantaa leikkausturvallisuutta.
5. Leikkaus. Leikkaukset keskitetään yliopistosairaaloihin ja muihin niihin perehtyneisiin sairaaloihin.
6. Seuranta. Leikannut yksikkö seuraa potilasta yleensä 1–2 vuotta. Sen jälkeen seuranta jatkuu terveyskeskuksessa kerran vuodessa.

Jos lähete palautuu, perusterveydenhuollon tulee järjestää lihavuuden hoito. Käytännöt vaihtelevat hyvinvointialueittain. Esimerkiksi Terveyskylän Painonhallintatalossa on kuvattu HUS-alueen hoitopolku, ja siellä on myös lääkärin lähetteellä käytettävä 12 kuukauden digivalmennus.

Leikkaustyypit

Suomessa yleisimmät menetelmät ovat mahalaukun ohitusleikkaus ja mahalaukun kavennusleikkaus. Ne tehdään yleensä tähystysleikkauksena. Mahalaukun pantaleikkaus on jäänyt pois käytöstä.

Mahalaukun ohitusleikkaus

Mahalaukun yläosasta muotoillaan 20–30 millilitran pussi, joka yhdistetään ohutsuoleen. Ruoka ohittaa suurimman osan mahalaukusta, pohjukaissuolen ja ohutsuolen alkuosan. Leikkaus rajoittaa kerralla syötävän ruoan määrää. Lisäksi suolistohormonien eritys lisääntyy, mikä vähentää ruokahalua.

Mahalaukun kavennusleikkaus

Mahalaukusta poistetaan suurin osa, ja siitä tulee noin viisi senttiä leveä putki. Kavennettu mahalaukku tuottaa täyden olon pienemmällä ruokamäärällä, ja myös ruokahalu vähenee. Kavennuksen jälkeen voi kehittyä refluksitauti, ja pitkäaikaistuloksiin liittyy vielä epävarmuutta.

Kuinka paljon leikkauksen jälkeen laihtuu?

Ohitus- ja kavennusleikkauksen jälkeen laihtuminen on keskimäärin 35–40 kiloa. Harva saavuttaa normaalipainon, mutta tulos on selvästi suurempi kuin muulla hoidolla. Paino on yleensä alimmillaan noin kahden vuoden kohdalla.

Ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa leikattujen paino oli 20 vuoden kuluttua keskimäärin 18 % pienempi kuin ennen leikkausta. Ilman leikkausta hoidettujen paino oli laskenut 1 %. Kavennus ja ohitus vähentävät painoa viidessä vuodessa yhtä paljon.

Leikkaus lievittää usein lihavuuteen liittyviä sairauksia. Tyypin 2 diabetes menee usein remissioon, ja 30–50 %:lla remissio on säilynyt vähintään 10 vuotta. Leikkaus parantaa myös elämänlaatua ja ilmeisesti vähentää kokonaiskuolleisuutta.

Paino voi nousta, jos annoskoot vähitellen kasvavat. Painonnousu ei kuitenkaan ole väistämätöntä. Tarvittaessa tukena voidaan käyttää myös lihavuuslääkkeitä.

Mitä riskejä leikkaukseen liittyy?

Lihavuusleikkaus on suuri leikkaus. Noin kymmenellä sadasta leikatusta esiintyy välittömiä haittoja, kuten haavatulehdus, verenvuoto tai keuhkokuume. Noin kaksi sadasta tarvitsee uusintaleikkauksen.

Ruotsalaisessa rekisterissä, jossa oli yli 24 000 potilasta, leikkaukseen liittyvä kuolleisuus oli 0,04 %. Kaikkiaan komplikaatioita oli noin 9 %:lla ja vakavia komplikaatioita 3 %:lla.

Myöhempiä haittoja voivat olla:

• raudan, B12-vitamiinin, D-vitamiinin ja kalsiumin puutos sekä anemia
• luuntiheyden väheneminen ja suurentunut murtumariski
• dumping-oireet, kuten heikotus, pahoinvointi ja ripuli etenkin makean syömisen jälkeen
• aterian jälkeinen matala verensokeri ohitusleikkauksen jälkeen
• sappikivet nopean laihtumisen aikana
• alkoholinkäytön lisääntyminen ja riippuvuuden riski
• mielialaongelmat, joten psyykkistä vointia seurataan
• suolitukokset ja liitosten ahtaumat.

Raskautta ei suositella 1–2 vuoteen leikkauksen jälkeen.

Elämä leikkauksen jälkeen

Ensimmäisen kuukauden ajan ruoka on rakenteeltaan muokattua, ja annokset ovat aluksi vain 0,5–1 desilitraa. Ruoka muuttuu vaiheittain nestemäisestä soseeksi ja pehmeäksi, ja noin kuukauden kuluttua syödään tavallista ruokaa. Pieniä aterioita on 6–7 päivässä, ja juomat nautitaan aterioiden välillä.

Proteiinia tarvitaan keskimäärin 80–130 grammaa päivässä. Käypä hoito suosittaa kaikille leikatuille pysyvästi:

• monivitamiinivalmistetta päivittäin
• B12-vitamiinia 1 mg sisältävää valmistetta suun kautta tai 1 mg:n pistoksena lihakseen kolmen kuukauden välein
• kalsiumia 1 000 mg ja D-vitamiinia 20 µg päivässä
• rautaa 50 mg päivässä, jos kuukautiset ovat käynnissä.

Liikunta tehostaa painonlaskua ja auttaa säilyttämään tuloksen. Lihasvoimaharjoittelu 2–3 kertaa viikossa auttaa ehkäisemään laihtumiseen liittyvää lihaskatoa. Vuosittaisilla seurantakäynneillä otettavat verikokeet paljastavat puutostilat ajoissa.